”Ihmeet ovat mahdottomia!”
”Vai niin. No, entäs ne kaikki kertomukset ihmeistä? Jeesuksen sanottiin tehneen ihmeitä ja nykyäänkin moni sanoo todistaneensa ihmeen.”
”Ei ne oo totta.”
”Ai, oletko tutkinut joka ikisen ihmetapauksen ja voit sen takia vahvaan empiriaan nojaten todeta noin?”
”En. Mutta tiedän, että ne ovat valetta.”
”Miksi?”
”Koska yhtään ihmettä ei ole koskaan tapahtunut.”
”Miksi?”
”Koska ne ovat mahdottomia.”
”Eli ihmeet ovat mahdottomia, ja tiedät sen, koska yhtäkään ihmettä ei ole koskaan tapahtunut, minkä taas tiedät sen takia, koska ihmeet ovat mahdottomia?”
”Kyllä.”
Miltä tällainen päättely kuulostaa? Onko kyseessä kenties kovassa logiikassa karkaistu filosofi vai ehkäpä jotain aivan muuta? Voit myös miettiä asiaa omalta kantiltasi. Jos yllä esitetyt perustelut vakuuttivat sinut ihmeiden mahdottomuudesta, suosittelen hyvin vahvasti pysähtymistä hetkeksi, syvää hengen vetoa ja erittäin radikaalia elämänmuutosta. Mutta älä pelkää! Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Jos kuitenkin vieläkin olet sitä mieltä, että perustelut olivat kovaa kamaa, niin sitten varmasti tämä päättelyketju kolahtaa yhtä kovasti: Raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa, ja se taas on totta, koska Raamatussa lukee, että se on Jumalan sanaa.
Voisin vielä lisätä, että minä olen maailman kuningas ja jokainen joka väittää muuta, on väärässä, koska minä olen maailman kuningas.
Näinpä. Ei paljoa vakuuta. Tällaiset päättelyt eivät toimi, koska ne ovat kehäpäätelmiä. Kehäpäätelmä on virheellinen päätelmä, koska siinä oletetaan valmiiksi, että johtopäätös on totta. Se ei anna päteviä perusteluja johtopäätöksen puolesta. Yksinkertaisimmillaan se kuuluu näin: tämä on totta, koska tämä on totta.
Kristittyjä on syytetty kehäpäätelmän käytöstä. Liekö olet kuullut yllämainitun väitteen: Raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa! Mutta emmepä me uskon sokaisemat tyhmät immeiset ole sen kummempia kuin muutkaan. Samaan sudenkuoppaan lankeavat myös ateistit, jopa ne viisaimmatkin.
Läpi ihmiskunnan historian ympäri maailmaa ihmiset ovat kertoneet vilpittömin sydämin, että ovat todistaneet ihmeen. Mutta eihän yksikään ihminen voi käydä näitä kaikkia tapauksia läpi ja näin empiirisesti tutkia ja todistaa, että ihmeet ovat mahdottomia. Väitteen ”ihmeet ovat mahdottomia” todisteena ei siis ole tutkimuksiin perustuva tieteen harjoitus. Kuinka joku voi sitten väittää, että ihmeet ovat mahdottomia, ja jokainen ihmekertomus on valetta? Useimmassa tapauksessa vastaus on yksinkertainen: ihmeiden mahdottomuus oletetaan valmiiksi. Väitteen esittäjä on jo päättänyt etukäteen, että ihmeet ovat mahdottomia. Eli hänen argumenttinsa ihmeitä vastaan on tämä: ihmeet ovat mahdottomia, koska ihmeet ovat mahdottomia. Mutta tosiaan jos filosofinen argumentointi on näin helppoa, niin sitten: Jumala on olemassa, koska Jumala on olemassa! Halleluja, aamen!
Olisikin näin helppoa… riparipappina sitä hartaasti toivoisin.
Ihmeiden mahdottomuuden taustalta paljastuu siis todeksi oletettu ateismi: se, että Jumalaa ei ole olemassa. Ihme-sanaa toki voi käyttää tilanteessa kuin ilanteessa, ja näin arjessa teemmekin, mutta ymmärrämme sen kuitenkin tarkoittavan Jumalan tekoa tässä maailmassa. Viisas filosofi sanoi sen näin: “A miracle is an event brought about by the power of God that is a temporary exception to the ordinary course of nature for the purpose of showing that God has acted in history.” Karkeasti: ihme on Jumalan tuottama hetkellinen poikkeus luonnon normaalin kulkuun. Tämän tarkoitus on osoittaa, että nyt on Jumalan sormet pelissä.
Joten ihmeet ovat mahdottomia vain, jos Jumalaa ei ole. Silloin tämä kosmos, maailmankaikkeus, on kaikki, mitä on. Luonto on kaikki. Ei ole yliluonnollista. Silloin luonto on kuin suljettu laatikko, jonka ulkopuolella ei ole mitään. Joten ihmeiden kieltäjän on oletettava valmiiksi, että Jumalaa ei ole olemassa. Ainut ongelma tässä vain on, että hän ei voi todistaa sitä 100% varmuudella. On siis loogisesti epäpätevää väittää, että ihmeet ovat mahdottomia, koska silloin turvautuu välttämättä kehäpäätelmään. Sen sijaan, jos haluaa säilyttää negatiivisen kantansa, pitäisi sanoa varovaisemmin: on epätodennäköistä, että ihmeitä on tapahtunut. Rohkaisen siis pitämään avoimen mielen ja tutkimaan todisteita puolesta ja vastaan. Sillä jos jo aluksi päättää, että ihmeet ovat mahdottomia, niin kuinka mikään todiste voisi kääntää päätäsi? Silloinhan kiistattominkin todiste kielletään jo etukäteen.
Tässä vaiheessa joku on varmasti jo miettinyt: ”hetkonen enhän minä tämän takia ole skeptikko, vaan ihmeet ovat mahdottomia sen takia, koska ne ovat luonnonlakien vastaisia!” En tietenkään halua yleistää ja nöyrät pahoitteluni aina kärjistetystä kielestäni. Mutta eikö tällaisen ajatusmallin omaava ole käytännössä ateisti? Tosin olen kyllä törmännyt jumaluskoviin, jotka kieltävät ihmeiden mahdollisuuden. Olen ollut tästä aina hyvin ymmälläni. Jopa jotkut papit sanovat, etteivät usko esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Monet teologit yhä ovatkin hairahtaneet erään menneen vuosisadan vaikutusvaltaisimman raamatuntutkijan, Bultmannin, (hyvin virheelliseen) ajattelutapaan: ”It is impossible to use electrical light and the wireless and to avail ourselves of modern medical and surgical discoveries, and at the same time to believe in the New Testament world of spirits and miracles.” Jälleen, karkeasti: ”Tiedämme nykytieteen valossa, että ihmeet ovat mahdottomia.”
Mitä siis pitäisi ajatella ihmeiden luonnonvastaisuudesta? Ovatko ne mahdottomia, koska ne rikkoisivat luonnonlakeja? Todistaako tiede ihmeitä vastaan? Tällainen ajattelu paljastaa oikeastaan vain sen, että kyseinen henkilö ei todellakaan ymmärrä, millainen Jumala on. Enkä häntä syytäkään. Jos suuret ja viisaat tiedemiehet kuten Richard Dawkins ja kumppanit (tai edes kaikki teologit!) eivät ymmärrä Jumalan konseptia, niin kuinka tavan kuolevaiset voisivat?
Sallikaatte siis maanläheinen esimerkki. Ajatelkaa koodaajaa, tietokonenörttiä, joka koodaa pelin. Kun hän on saanut sen valmiiksi ja julkaisukuntoon, voiko hän enää tehdä muutoksia siihen? Onko toisin sanoen olemassa joku hetki, jonka jälkeen hän ei enää koskaan voisi tehdä muutoksia luomaansa peliin? Ei tietenkään. Hänhän on luonut sen. Hän on koodannut sen. Hän voi milloin vain avata kyseiset tiedostot ja tehdä muutoksia, lisätä, muuttaa tai poistaa koodia. Kun hän näin tekee, rikkooko hän pelin lakeja? Rikkooko hän koodauksen lakeja? Ei tietenkään.
Jumala on Luoja ja me olemme luomakunta. Hän on meidän koodaajamme. Hän on luonut kaiken, ja jos hän on luonut tämän kaiken, niin totta vieköön hän voi vuorovaikuttaa täällä, kuinka lystää, vai mitä? Siinä ei ole mitään ristiriitaista. Siinä ei rikota mitään, koska kaikki luonnonlait ovat hänen luomiaan. Ne ovat Hänen armoillaan.
Mitä siis ajatella Raamatun ihmeistä? Ensiksikin voimme todeta täysin selvästi, että kukaan ei synny neitseestä luonnollisesti tai ylösnouse kuolleista luonnollisesti. Mutta tosiaan eihän Raamattu missään kohden väitä, että niin olisi tapahtunut! Itse asiassa Raamatunajan henkilötkin tiesivät, mikä oli ja ei ollut luonnollista. Kun Maria kertoi Joosefille olevansa raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joosef tiesi vallan hyvin, kuinka lapsia tehdään. Ei hän ollut mikään tyhmä taikauskoinen juntti kuten me sivistyneet ja viisaat modernit ihmiset luulemme. Joosef ajatteli Marian pettäneen häntä ja aikoi purkaa kihlauksen (Matt. 1:19). Vasta kun enkeli ilmestyi hänelle, hän uskoi.
Luonnonlait, luonnon säännönmukaisuus, on siis tärkeä asia. Ilman säännöllisiä luonnonlakeja, emme voisi havaita ihmeitä. Se onkin Jumalan yksi tärkeä tapa kommunikoida kanssamme ja kertoa meille, että ”God was here.” Ihmeet ovat Jumalan sormenjälkiä. Aivan kuten rikospaikantutkija löytää sormenjäljen rikospaikalta ja selvittää syyllisen, myös me voimme huomata ihmeistä, että nyt on Jumala toiminut keskellämme (en tietenkään missään nimessä väitä, että jokainen ihmekokemus olisi totta tai Jumalasta).
Ymmärrän, että kuolleista herääminen, vetten päällä kävely, neitseestä syntyminen ym. kuulostavat mahdottomilta. Mutta totta kai ne kuulostavat, koska ne ovat mahdottomia! Mutta vain luonnollisiksi tapahtumiksi. Mikään ei kuitenkaan estä Jumalaa muuttamasta hetkellisesti vähän koodaustaan ja tekevän Marian raskaaksi tyhjästä. Mutta nämä ihmeet ovat pieniä hyvä ystäväiseni. Mikä onkaan suurin ihme? Se löytyy heti Raamatun alusta: ”Alussa Jumala loi.” Totisesti, jos Jumala on luonut tämän koko universumin tyhjästä, niin hyvänen aika sentään, jos Hän ei voi toteuttaa neitseestä syntymistä tai kuolleista heräämistä.
Voisinkin sanoa, että jos Jumala pystyy luomaan maailman, niin hän pystyy tekemään muitakin ihmeitä. No, maailma on selvästikin olemassa, joten Raamatun muutkin ihmeet ovat totta!
Se taitaisi olla kuitenkin kehäpäätelmää, joten jätän sen sanomatta. 😉
Muistakaamme kuitenkin nämä kaksi pointtia:
- Ennen kuin väität, että ihmeet ovat mahdottomia, mieti tarkkaan, onko sinulla oikeita perusteluja väitteellesi, vai onko kyseessä vain kehäpäätelmä.
- Luonnonlakien ”rikkominen” ei ole todiste ihmeitä vastaan, koska jos Jumala on olemassa, Hän voi vaikuttaa luomassaan maailmassa miten lystää. C.S. Lewisin sanoja lainaten: ”Jos hyväksymme Jumalan, täytyykö meidän hyväksyä ihmeet? Totisesti, totisesti, sinulla ei ole mitään turvaa sitä vastaan. Se kuuluu asiaan.”
Tässäpä vielä oikeasti viisasta ja pätevää argumentointia ihmeiden puolesta muutaman kirjan ja videon muodossa:
C.S. Lewis – Miracles
Lee Strobel – The Case for Miracles
Craig S. Keener – Miracles: The Credibility of the New Testament Accounts
Kiviä kengässä 